Puolustusministeriö ryhtyi laatimaan uutta siviilipalveluslakia, joka tuli voimaan 1987.
Ns. Lex Pihlajamäki lakkautti kuulustelumenettelyn, vapautti Jehovat palveluksesta, mutta kytki siviilipalveluksen lähelle kokonaismaanpuolustusta. Rauhanjärjestöt vastustivat siviilipalveluksen militarisoimista pyrkien pitämään palveluksen "rauhanpalveluksena". Muun muassa Helsingin yliopiston sivarit kritisoivat lakia käymällä näyttämässä kirjaimellisesti persettä valtioneuvostolle.
Lehdistö nimitti protestoijat pyllistäjiksi.
 
Siviilipalveluksen pituus kasvoi uuden lain myötä 16 kk:een, mikä merkitsi paluuta 30 vuoden takaiseen käytäntöön. Aseistakieltäytyjäliitoksi nimensä muuttanut Siviilipalvelusmiesliitto järjesti heti lain voimaantulon jälkeen sivarien yhden päivän työnseisauksen. Totaalikieltäytyjien määrä kasvoi ja Amnesty adoptoi toistakymmentä vangittua totaalia kansainvälisille listoilleen.
 
Myös vuonna 1989 järjestettiin sivarien työnseisaus, mutta merkittävin kamppailu käytiin keväällä 1990, jolloin sivarit aloittivat lakon ilman takarajaa. Parhaimmillaan lakkoon osallistui yli 400 sivaria ja lisäksi muutama totaali tuki kampanjaa nälkälakolla. Lain mukaan lakkoilevien sivarien olisi pitänyt päätyä ehdottomaan vankeuteen oltuaan viikon luvatta poissa palveluksesta. Lakko kesti neljättä viikkoa ja vain muutamat saivat pieniä rangaistuksia, vaikka parikymmentä lakkolaista kävi jopa itse ilmiantamassa itsensä poliisille.
 
Ministeriö antoi periksi ja aloitti uuden lain valmistelun. Kaksi totaalia jatkoi kuitenkin nälkälakkoaan, kunnes presidentti armahti heidät yli kuukauden paaston jälkeen. Vuonna 1992 voimaan tulleessa laissa siviilipalvelus irrotettiin lähes kokonaan puolustushallinnosta, palvelusaikaa laskettiin noin 13 kk:een ja palveluspaikkojen määrää lisättiin hieman antamalla yksityisoikeudellisille yleishyödyllisille järjestöille rajoitettu oikeus pitää sivareita. Totaalien määrä laski ja siviilipalvelukseen hakeutuvien määrä nousi kahdestatuhannesta kolmeentuhanteen henkilöön vuodessa.

Vuonna 1999 astui voimaan jälleen uusi siviilipalveluslaki, joka ei tuonut merkittäviä uudistuksia palvelukseen. Sen sijaan lyhin varusmiespalvelusaika laski samaan aikaan kuuteen kuukauteen. Epäkohdan johdosta on järjestetty muun muassa kaksi yhden päivän mittaista sivarien lakkoa marraskuussa 1998 ja toukokuussa 1999. Myös totaalikieltäytyjien määrä on kasvanut ja Amnesty on adoptoinut jälleen totaaleja mielipidevangeiksi.
 
Lyhyemmän siviilipalveluksen lisäksi viimeisimpien lakkojen tavoitteina on ollut palveluspaikkatilanteen parantaminen ja asevelvollisuudesta vapauttaminen myös kriisitilanteissa. Jälkimmäinen vaatimus on ollut esillä jo viime sodasta saakka. Edellinen vaatimus on ollut tapetilla 80-luvulta lähtien. Näiden lisäksi siviilipalveluksen sisällöllinen kehittämiseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota ainakin 70-luvulta asti. Yhtä kauan aseistakieltäytyjät ovat kritisoineet viranomaisia siitä, että nämä laiminlyövät velvollisuutensa aseistakieltäytymisestä tiedottamisessa.
 
Aseistakieltäytyjät ovat protestoineet sitkeästi sitä vastaan, että heitä rankaistaan vakaumuksensa vuoksi. Aseistakieltäytymismahdollisuus onkin kehittynyt hiljalleen, mutta pienin askelin.
 
"Mitään emme ole saaneet tarjottimella, vaan kaikki uudistukset ovat olleet meidän omien kamppailujemme ansiota."
 
>> Uudelle vuosituhannelle