Viikko 34/05: Kesälomien jälkeen - kertomus "terveestä sairaalassa"

Palveluspaikka

Palveluspaikkani, Satakunnan keskussairaalan potilaskertomusarkisto - tai lyhyesti sanottuna vain arkisto - on keskussairaalan ja koko Satakunnan sairaanhoitopiirin koossapitävä voima. Arkisto on osa sairaanhoitopiirin yhteisiä sairaanhoidollisia palveluja. Sairaanhoidollisia palveluita ovat myös mm. laboratoriot ja kuvantaminen (eli röntgen).
 
Arkisto on lähes suljettu sivullisilta ja ohjeet potilastietojen luovuttamisesta ovat selvät. Ensimmäisenä päivänä allekirjoitin vaitiolo- ja salassapitositoumuksen, jota pitää noudattaa siviilipalveluksen loppumisen jälkeen kuolinvuoteelle ja tuonpuoleisessakin. Salassapidettäviä tietoja ovat mm. potilaiden henkilö- ja potilastiedot. Hoito- ja arkistotyössä potilaan tiedoista saa keskustella vain niiden henkilöiden kanssa, jotka suoraan siihen liittyvät. Sairaalan ulkopuolelle tietoja ei saa levittää ollenkaan. Potilas itsekin saa tietonsa arkistosta vain kirjallisen pyynnön kautta.
 
Julkisesti ei tietoa arkistosta (ainakaan vielä) löydy. Satakunnan sairaanhoitopiirin nettisivut keskittyvät tiedottamaan potilaalle läheisimmistä sairaalan toiminnoista, kuten hoito- ja politoiminnasta. Sama toistuu, paria poikkeusta lukuun ottamatta, muidenkin sairaanhoitopiirien (joita on 20 kpl) kotisivuilla.
Viime viikolla sain luvan alkaa kerätä materiaalia arkiston kotisivuja varten, joten jatkossa otan töihin läppärin ja digitaalikameran mukaani.

Työ

Suurimman osan työajastani vie potilaskertomusten hakeminen arkiston valtavista hyllyistä ja kertomusten sinne palauttaminen sekä näihin töihin liittyvä osuus tietokoneella.
Suurin osa kertomuksista haetaan tietokoneilta tulostettavien listojen mukaan. Kertomusten lähettäminen ja palauttaminen onnistuu helposti kun kertomuksen kannesta luetaan viivakoodinlukijalla henkilötunnus, jonka mukaan sen sijainti päivittyy. Arkiston lähetit tai kiertävät lähetit toimittavat kertomukset perille. Lähettikeskuksen lisäksi arkiston yhteydessä toimii mikrokuvaus.
 
Arkistosta lähtee päivittäin vajaan tuhannen potilaan potilaskertomukset ja suurin piirtein saman verran päivässä sinne niitä palautuukin, suurin osa keskussairaalan eri osastoille. Eli sairaalassa käy vajaat tuhat potilasta päivittäin.
Arkistossa on noin 2,5 hyllykilometriä hieman A4-paperia kookkaampia kertomuskansioita ja keskimäärin jokaisen satakuntalaisen kertomus (250 000 kpl).

Ajatuksia

Työympäristö on viihtyisä ja työtoverit mukavia. Työtä riittää, yleensä sopivassa määrin. Välillä on rauhallisempaa ja välillä kiireisempää, välillä tahti on juuri sopiva. Heinäkuu oli kuulemma hiljaista aikaa arkistossa, mutta sitä en itse kokenut, kun olin reilut kolme viikkoa lomalla, mökillä Uukuniemellä. Laiskotteluun kului viitisen kuntoisuuslomapäivää ja 13 henkilökohtaista lomapäivää. Kolme HL-päivää säästin pahan päivän varalle syksyksi.
 
Vaikka välillä kiirettäkin riittää, ennätän työn tohinassa miettiä mitä omituisimpia asioita: elämän, olemassaolomme ja siviilipalveluksen tarkoituksia.
 
Koska tiedän ajattelevani, tiedän olevani olemassa. Tosin en tiedä ajattelevatko muut ihmiset, joten heidän olemassaolostaan ei ole todistetta. Ovatko he vain harhaa? Toisaalta muut eivät tiedä minun ajattelevan, joten heillä ei ole mitään todisteita minun olemassaolostani. Vai? Olenko Matrixissa? Kohtalon pelinappula? Tietokonesimulaatio? Ääneen en omituisimpia ajatuksiani uskalla mainita, ettei minua vain passiteta arkiston vieressä sopivasti sijaitsevalle psykiatriselle osastolle.
Siviilipalvelus synnyttää myös erilaisia ajatuksia.
Sivari on yksi tapa tuottaa sadoille, tuhansille työpaikoille halpaa työvoimaa.
Joillakin sivareista on jo palveluksen alkaessa valmiina ammatti, jonka avulla pääsevät myös mieleiseen paikkaan. Osa hankkii jonkin helpon työn sivarinsa ajaksi, jotta voi jatkaa sen sivussa mieluista siviilielämäänsä; ansiotyötä, kotona asumista (vanhempien tai puolison), ja/tai/sekä opiskelua.
Osa etsii vielä siviilipalveluksen aikana itseään, ja saattaa siviilipalveluspaikan myötä löytää itselleen tulevaisuuden työpaikan tai alan.
Ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulukokemusteni mukaan niillä nuorilla, jotka ovat olleet enemmän työelämässä on suurempi motivaatio opiskella kuin niillä jotka ovat peruskoulusta jatkaneet toisen asteen koulutuksen kautta suoraan korkeamman asteen koulutukseen. He tietävät koulutuksen tärkeyden ja mitä parempi se on, sitä paremmin saa työpaikan ja palkkaa.
Omassa mielessäni ajatukset tulevaisuudesta ovat sekaisin. Päätin viime kesänä pitää välivuoden saadakseni aikaa miettiä, mitä haluan tehdä isona. Jatkanko opintoja, siirrynkö työelämään vai vaihdanko opiskelualaa.
En ole vielä kokenut valaistumista, mutta sivaria on vielä parisen kuukautta jäljellä, eli aikaa miettimiseen riittää.
 

---

 
Lisäys 04/2014: Valitettavasti arkiston sivuja ja niille ottamiani kuvia ei enää löydy sairaanhoitopiirin kotisivuilta.