Sivaripäiväkirja koulutusjakson ajalta, erä 15/04

PROLOGI

13.-14.11. LA-SU: Ennen palvelukseen astumista

Meillä Porissa herättiin kahdeksalta. Söimme aamupalan ja minä tein vielä viime hetken pakkausmuutoksia; karsin matkalukemisia ja otin olohousut repusta pois. Tavalliseen tapaani pakkasin kuitenkin hieman liikaa tavaraa, lähinnä vaatteita, mutta sen hoksasin vasta perillä päivien ja viikkojen kuluessa. Lähdin kotoa repun, olkalaukun ja ison vaatelaukun kanssa. Vaihtovaatteita tosiaan olisin voinut ottaa vähemmänkin, koska koulutuskeskuksen alueella oli pesula, jossa pesetin joka viikko yhden annoksen, sopivan huokeaan kahden euron hintaan per kassillinen. Yleensä pyykit olivat seuraavana päivänä valmiita.
Vaihtohtoisesti olisi voinut lyöttäytyä legioonalaisten kanssa pyykkiporukkaan, joka jakoi pesuainekustannukset ja oman pesukoneen.
 
Kun itse olin lähdössä eksoottiselle Lapinjärvelle sivarikoulutukseen, olivat vanhempani lähdössä samana päivänä niinkin tavalliseen paikkaan kuin Egyptiin kahdeksi viikoksi. Valtio oli kustantanut minulle junalipun Pori - Helsinki sekä linja-autolipun Helsinki - Lapinjärvi -välille, joten olimme päättäneet kulkea alkumatkan yhdessä Helsinkiin asti.
Taksilla Porin rautatieasemalle, josta juna lähti Tamperetta kohti 10.13. Matka meni torkahdelleen ja maisemia katsellen. Kahdentoista aikaan oli junan vaihto Tampereen rautatieasemalla, jossa bongasimme Simo Frangenin. Helsingissä juna oli hieman ennen kahta. Söimme vielä yhdessä asemaravintolassa poronkäristykset, jonka jälkeen toivotin vanhemmilleni hyvää matkaa ja lähdin Töölöön Aapo-veljeni luokse, jossa vietin seuraavan yön. Illalla valmistauduin sivaritunnelmaan katsomalla televisiosta elokuvan Full Metal Jacket.
 
Seuraavana päivänä kävin kaupungilla Aapon ja hänen tyttöystävänsä kanssa syömässä sekä katsomassa dokumenttielokuvan "Super Size Me" Kino Engelissä. Näytös alkoi viideltä. Kiinnostava elokuva, josta sain vajaan viikon kestäneen trauman pikaruuista. Toisen yön vietin Otto-veljeni luona Lauttasaaressa.
Yhtään en ennättänyt viikonlopun aikana jännittää sivariin astumista.

VIIKKO 1

15.11. MAANANTAI: Palvelus alkaa

Heräsin, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Oton kanssa taitoin matkaa Helsingin linja-autoasemalle, jonne jäin pällistelemään muita ihmisiä, arvailemaan ketkä näistä ovat tulossa sivariin. Bussi saapui ja nousin siihen. Arvaukset sivareista olivat aika hyvin pitäneet paikkansa. Matka Lapinjärvelle kesti yli puolitoista tuntia, mutta aika kului aika hyvin maisemia katsellen.
Perillä sivarikeskuksen tienhaaran pysäkillä minä ja paristakymmenestä muusta sivarista koostuva joukko ihmettelemme hetken oikeaa suuntaa, kunnes ensimmäisten joukossa bongasin valtatien alittavan alikulkutunnelin, jota pitkin pääsimme tien toiselle puolelle, jossa edessämme hahmottuikin tuo kuuluisa koivukuja. Koivukuja näytti melkein loputtomalta, varsinkin kun kantamukseni painoivat rutosti, mutta lopulta se oli kävelty, ja saavuimme koulutuskeskuksen alueelle.
Vastaanotto/respa löytyi helposti ja nopeasti. Jonoa oli hieman, ja odotellessani kaivoin esille henkilötodistuksen ja passikuvan, joka saman tien kiinnitettiin sivarikorttiini. Lisäksi sain huoneen avaimen; majoitus tehtiin ilmeisestikin saapumisjärjestyksessä taloittain ja huoneittain. Minä pääsin - tai jouduin - epäonnen huoneeseen D13 eli D-talon kolmanteentoista huoneeseen.
 
Kävelin D-talolle ja etsin sieltä kyseisen huoneen, joka löytyi melkein ulko-oven vierestä.
Myöhemmin kuulin koulutusvastaavalta, että D-talo vastaa keskuksen viiden tähden majoitusta. Een tiedä oliko hän tosissaan, vai oliko yleinen taso (todella) huono? Mene ja ota selvää.
Huone itse vaikutti melko siistiltä, siellä oli kolme kerrossänkyä, pöytä ja viitisen tuolia. Kuuden hengen huone, jokaisella oli oma kaappi. Kaapit tosin olivat aivan auttamattoman pieniä; reppuni ei täytenä mahtunut n. 30 cm leveästä aukosta, joten jouduin tyhjentämään sitä aika reilusti ensin. Vaatekassin tyydyin myöhemmin melkein suosiolla heittämään kaappien päälle.
Ensivaikutelmani vessoista oli melko hyvä, vaikka ne hieman tuoksahtivatkin.
Talon lattia tuntui olevan heikkotekoinen. Aina kun joku käveli huoneemme ohi, se tömisi kuin elefanttilauma olisi kulkenut ohi, mikä ärsytti etenkin öisin. Ja huone, johon minut satuttiin asuttamaan, oli melkein ulko-oven vieressä, joten sen ohi kuljettiin usein. Aika halpistyötä tämä "viiden tähden hotelli"!
Kämppään tutustumisen jälkeen taisin käydä lounaalla. Terveystarkastukseni oli respan mukaan merkattu saapumispäiväksi, mutta siellä käydessäni minulle sanottiin että se järjestetään myöhemmin. Ymmärtääkseni monelle muulle oli viestitetty sama väärä tieto.
 
Alkuinfoja oli saapuville järjestetty kello 11, 12 ja 13, joista yhteen piti osallistua.
Myöhästyin terveysasemalla poikkeamisen takia kello 12 infosta minuutin tai kaksi, mutten paljosta jäänyt paitsi, paitsi infon pitäjän nimestä, jonka kyllä olin jo lukenut aiemminkin kotiin saapuneista lapuista; Markku "Make" Lautamäki. Saimme kaikenlaista kiinnostavaa infoa koulutusjaksosta, mm. iloisen uutisen siitä, että koulutus on tiivistetty neljästä viikosta kolmeen.
 
Ymmärtääkseni kaikki koulutusjaksot on järjestetty samoin. Viimeisen, neljännen viikon päivät "pakotetaan" ottamaan henkilökohtaisina lomapäivinä ja kuntoisuuslomapäivinä; jos on kunnostautunut koulutusjakson aikana, saa enemmän HL-päiviä. Lisäksi päivä tai kaksi ns. ajetaan sisään, eli kun normaalisti koulutus kestää kello 8-16, yksi päivä ajetaan sisään käyttämällä kaksi iltaa iltaluentoihin (17-20), jotka tosin ovat päiväluentoja kevyempää toimintaa, esim. elokuvanäytös tai muuta vastaavaa.
 
Lisäksi meidät jaettiin alustavasti omien kiinnostusten perusteella ryhmiin; A-ryhmään menivät ne jotka halusivat suorittaa Kansalaisen @-kortin ja/tai tietokoneen käyttäjän A-kortin. B-ryhmäläiset suorittaisivat SPR:n EA1 -ensiapukurssin. C-ryhmä oli niille, joilla jo oli palveluspaikka, mutteivät halunneet käydä ATK:ta tai ensiapua. C-ryhmällä näiden tilalla oli muuta toimintaa, kuten luentoja tai siivousta.
Lisäksi oli D-ryhmä, johon laitettiin ne, joilla ei vielä ollut työpalveluspaikkaa, ja heille järjestettiin enemmän aikaa työnhakuun.
Itse valitsin B -ryhmän - vaikka olinkin aikaisemminkin ollut parin otteeseen ensiapukoulutuksessa. Mutta niitä taitojahan on hyvä silloin tällöin kerrata. Ja SPR:n EA1-kortti on vain pari vuotta voimassa.
Maken infon jälkeen terveydenhoitajat kävivät kertomassa terveydenhoidostamme, ja meille jaettiin terveystarkastusajat. Jälkikäteen muistellen en enää ole varma, jaettiinko vain osalle erikseen terveys- ja lääkärintarkastusajat, vai olivatko ne kaikilla erikseen, ja saiko lääkäriajan vasta terveystarkastuksen jälkeen.
Infot kestivät yhteensä vajaan tunnin, jonka jälkeen palasin asuinrakennukselleni oleskelemaan, ja tutustumaan huonetovereihini; joita olivat Nabil Tampereelta, Joona Helsingistä ja turkulaisystävykset "Vilho", Jere ja Aapo.
 
Kahdeksi palasimme Sikalaan, jossa myös Make oli puhunut, kuuntelemaan keskuksen varajohtaja Sari Eskolaa. Kun hän oli saanut asiansa sanottua, lähdimme päivälliselle, joksi oli jotain keittoa.
Päivällisen jälkeen kävin tutustumassa pikaisesti sekä tietokoneluokkaan että kanttiiniin.
Kanttiinissa oli käytössä vain kolme uudehkoa/uutta tietokonetta ja ajanvarauslistat, mutta tietokoneluokassa yli kymmenen tietokonetta, nuhapumppuja 90-luvun puolivälistä, mutta ilman ajanvarausta. Nettiä niillä pystyi kyllä hyvin selailemaan, vaikka vähän hitaahkoja olivatkin. Keskuksella oli ymmärtääkseni käytössä yhteensä jokin megan tai parin nettiyhteys, joka todennäköisesti (kuulemani mukaan) on koulutusjaksoni jälkeen vaihdettu tai ollaan vaihtamassa nopeaan valokuituyhteyteen. Ja myös tietokoneluokan koneet on kuulemma vaihdettu uusiin minun käyntini jälkeen.
Omalta osaltani päätin, ettei minun yleensä kannata lähteä kanttiiniin tietokoneelle jonottamaan, kun tietokoneluokassa oli yleensä lähes aina pari konetta vapaana.
 
Viiden jälkeen palasin D-taloon tekemään niitä näitä, mm. järjestelemään kaappiani.
Joku oli jo virittänyt pelikonsolinsa (Playstation ykkönen tai kakkonen) televisionurkan kuvaputkeen kiinni, joten pelasin hetken Tekken 3:n kaksinpeliä, mutta siitä ei tullut paljon mitään, koska minun käsiini saaman peliohjaimen ristiohjain ei toiminut kunnolla.
Pelailin Tetristä omalla laskimellani ja jatkoin huonetovereihini tutustumista. Seitsemältä katsoin Kolmosen uutiset ja sitten menin iltapalalle. Söin pari leipää, omenan (oli tarjolla myös appelsiineja) ja join kupillisen teetä.
Sivarikeskuksen iltapalatarjoilut olivat todella hyvät, ja niillä joskus täydentelin vatsaani, jos päivällisellä oli ollut jotain vähemmän maukasta.
Iltapalan jälkeen menin vähäksi aikaa kanttiiniin, josta ostin askillisen sokerittomia mynthoneita ja pelasin pingistä kymmenisen minuuttia - ensimmäisen ja viimeisen kerran koulutusjakson aikana. Kahdeksan jälkeen palasin kämpälleni, ja jatkoin kaapin järjestelyä. Sänkyyn painuin iltapuuhien jälkeen ehkä kymmenisen yli kymmenen.
 
Alkuyöstä kävi selväksi, että huonetoverini ja muut talon asukit eivät tulisi noudattamaan vaimennettua eivätkä täydellistä hiljaisuutta, koska niin huoneen sisällä että ulkopuolelta tulevat äänet häiritsivät nukahtamista. Olisinpa saanut petipaikan rakennuksen toisesta päässä, jossa "ohikulkuliikennettä" ei olisi ollut...
 

16.11. TIISTAI: Asioihin perehtymistä

Heräilin itsestäni hieman ennen seitsemää, mutta nousin vasta kelloni soidessa. Aamupesun ja lyhyen parransiistinnän jälkeen suuntasin aamupalalle, hieman ennen kahdeksaa. Aamupalaksi söin puuroa - ensimmäisen ja viimeisen kerran koulutusjakson aikana (puurot vain eivät ole minun makuuni) sekä pari leipää. Aamupalan jälkeen (8.30) sikalassa oli ATK-info, jossa kuulin mahdollisuudesta suorittaa @/A-kortit ja mahdollisuudesta toteuttaa jonkinlainen ATK-projekti. Päätin lusmuilla tältä osin; tehdä vain pakolliset hommat ja olla muuten kuin Ellun kana.
Yhdeksältä alkoivat Maken tunnit joilla hän kertoi yleisistä sivariasioista ja sivarin suorittamisesta. Puoli kahdeltatoista lounas, jonka jälkeen kävin jättämässä sivaripaikkasitoumukseni ja täytin respassa ilmaismatkalippuanomuksen seuraavaa viikonloppua varten.
 
Kello 13 Markku Mattila luennoi suvaitsevaisuudesta ja rasismista koko koulutuserälle. Luennon lopuksi hän näytti aiheeseen liittyvän Silminnäkijän jakson, jossa kerrottiin kolmesta rasismitapauksesta. Yhdessä vaiheessa tunti keskeytettiin, kun Staffan toi sivariheijastimet. Niitä kehotettiin käyttämään pimeän aikaan. Omani sitten myöhemmin ennätin sekä kadottamaan että löytämään...
 
Neljältä päivälliselle (keitto talon tapaan). Päivällisen jälkeen menin siivoamaan kaappiani (taas!); osan kaappiin sullomistani tavaroista heitin vaatelaukkuuni ja sen nostin kaapin päälle.
Iltaviidestä kuuteen vietin lähes kokonaan kirjoittamalla sivaripäiväkirjaa. Sitten lähdin saunaan Joonan kanssa. Saunassa ei paljoa väkeä ollut. Tutustuin pariin uuteen tyyppiin, mm. legioonalaiseen Samiin, joka olikin ainoa vakituinen saunoja lisäkseni koulutusjaksoni aikana. Sauna oli erinomainen puusauna; kiuaskin oli kuulemma juuri sopivasti aiemmin päivällä vaihdettu uuteen - ehkä juuri uusinta koulutuserää ajatellen? Saunassa oli mielestäni kummallisen vähän väkeä, mutta Samin mukaan suurin ryntäys sinne on yleensä iltapalan jälkeen. Päätinkin käydä saunassa jatkossakin aikaisin ennen ruuhkaa ja iltapalaa eli viiden tai kuuden jälkeen.
 
Saunan jälkeen menin iltapalalle: sämpylä, maito, omena, mansikkatee. Sitten vein saunatarvikkeeni asuntolaan ja lähdin kanttiinia kohti. Matkalla huomasin, että sivariheijastimeni oli kadonnut, irronnut narustaan, joten palasin etsimään sitä, taskulampun avulla.
Ei onnistanut, joten jatkoin kanttiiniin. Toistamiseen ja viimeistä kertaa koulutusjakson aikana jonotin kanttiinin tietokoneille, mutta turhaan. Luin Helsingin sanomia kanttiinista ostamaani Sprite-pulloa juodessani. Kärkyin vielä hetken tietokonetta, mutta sitten luovutin.
Menin asuntolaan, jossa puuhasin niitä näitä. Kymmenen jälkeen hyppäsin petiin, mutta unta en saanut vajaaseen tuntiin, koska huonetoverini pälpättivät liikaa.
 

17.11. KESKIVIIKKO: Ryhmätöitä ja muuta

Heräsin aamupesulle vartin yli seitsemän; kämppikset lojuivat sängyissään vielä n. 7.40 asti. Vetkuttelin vähän ja kahdeksalta lähdin perusaamupalalle (murot maidolla, sämpylät, appelsiinimehu).
8.30 Sikalassa respa- ja matkalippuinfo. Yhdeksältä Make jakoi meidät lopullisesti ABCD-ryhmiin. Koska jotkin ryhmistä olivat liian isoja, joutui Make mm. siirtämään muutamia tyyppejä B-ryhmästä väkisin pois, ja jotkut vaihtoivat ryhmää vapaaehtoisesti. Minä sain pysyä siinä.
A- ja B-ryhmä jäivät Maken kanssa sikalaan, jossa esittäydyimme toisillemme ja Makelle, kertoen mm. nimemme, harrastuksemme, onko meillä palveluspaikkaa ja missä jne. Esittelyjen yhteydessä bongasin joukosta toisen porilaisen, Tuomaksen.
 
Tämän jälkeen meidät jaettiin vielä neljään ryhmään, joissa lähdimme omille tahoillemme ryhmätöitä tekemään, oma ryhmäni lähti D-talolle. Matkalla sinne löysin kadottamani heijastimen. Jippii! Päätinkin käyttää koulutuksen loppuajan omaa heijastintani, ja pitää sivariheijastimen varmassa tallessa, jotta saisin siitä huuto.netissä mahtavan hinnan... tai sitten vain säilyttäisin sitä muistona LKK:n ajastani. (Huomautus 2017: yhä silloin tällöin löydän sen jostakin asuntoni nurkasta ja muistelen kaiholla noita pimeitä Lapinjärven viikkoja.)
Työryhmäni osaksi koitui kalvojen tekeminen sivarien terveydenhuollosta. Työskentely sen parissa sujui kohtalaisen hyvin; omasta noin kymmenen henkilön ryhmästäni vajaa puolet työsti kysymyksistä toista toisen puoliskon tehden toista. Oli ryhmässä kyllä myös pari tuppisuuta seisoskelijaa. Yritin toimia jonkinlaisena työnjohtajana, ja sain useimmat osallistumaan työn tekoon edes pari sanaa sanomalla. Oli se sitten vaikka kellonaika.
Kun työt oli tehty, kello olikin 11.30 ja menimme kaalisopalle. Kävin kyselemässä atk-luokassa sen mahdollisuuksista (saako koneisiin liittää omia usb-muisteja jne) ja tutustumassa pesulaan hintoineen, sitten kävin D-talolla hakemassa ryhmätyön tulokset kaapistani.
Yhdeltä oli ruokalassa info kaikille koulutusjaksolaisille, jossa itseäni kiinnostavista asioista opin ettei sunnuntai-iltana palaavien ole mahdollista saada iltapalaa. Viikonlopun ruokapuoli vaikutti muutenkin huonolta, ilmeisesti lauantaina ja sunnuntaina järjestetään ruokailuista vain lounas, muut ruoat täytyy itse järjestää jotenkin.
Jatkoimme sikalaan, jossa Make aloitti luennon mauttomalla musiikkiesityksellä. Käsittelimme ryhmätyöt. Lähes kaikki niissä olleet seikat olivat ilmenneet jo kotiin tulleessa sivarioppaassa, ja oli ainakin minulle sen tunnollisesti lukeneena tuttua asiaa. Kolmelta menin asuntolalle, jossa kirjoittelin sivaripäiväkirjaa parikymmentä minuuttia.
Päivällinen (klo 16) oli kinkkukiusausta, jonka jälkeen menin tietokoneluokkaan. Päivitin pikaisesti kotisivujani webin kautta, lähetin pari sähköpostia ja chattailin icq:ssa. Sitten kävin katsomassa että onko kanttiinissa mitään erityistä. Ei ollut. Luin Helsingin sanomat ja menin asuntolalle puuhaamaan niitä näitä.
Katsoin seitsemän uutiset ja varttia yli seitsemän menin iltapalalle; söin pari voileipää, mandariinin ja join maidon ohella kaakaota, jota oli saatavissa iltapalan yhteydessä vain keskiviikkoisin. Ruokalassa olin lähes kahdeksaan asti.
Sitten asuntolalle. Katsoin muiden seurassa Sillä silmällä -tv-sarjaa, ja olin ilahtunut, kun muitakin kiinnosti CSI. Rikospaikkatutkimusten jälkeen pesin hampaani ja hoidin muut iltapuuhat. Varpaiden kynnet. Sängyssä olin noin 22.50.
Kämppäni turkulaissseurakunta oli Hotelli Hanhen karaokeillassa. Heräsin jossain vaiheessa, aamuyhden ja kahden välillä heidän palatessaan, mutta nukahdin nopeasti uudelleen.

18.11. TORSTAI: Käynti Keskimaassa

Herätys 7.10, perusaamupala 7.50.
Aamupalan jälkeen oli edessä ensimmäinen kävely Midgårdiin. Midgård löytyi helposti, ja matka kesti 10 - 15 minuuttia, joten arvioin etäisyyden sinne olevan keskukselta noin 1 - 1,5 kilometriä, vaikka jotkin arviot ovat jopa 3 kilometriä.
(Selvitin etäisyyden netin avulla maaliskuussa 2014: n. 1,3 km A-talolta kävellen.)
Matti Säteri luennoi sivareista Suomessa; kuulimme hauskoja, kiinnostavia ja surullisia tarinoita sivareista ja heidän kohtelustaan. Välillä jouduin kävelemään takaisin keskukselle terveystarkastukseen, ja sitten palaamaan Midgårdiin. Lääkäri ei ollut paikalla torstaisin (muistaakseni vain alkuviikolla yleisesti ottaen), joten hoitaja tarkasti oman osuutensa ja antoi lääkäriajan seuraavalle viikolle. Antamani virtsanäytteen tuloksista sain tiedon sitten lääkärikäynnin yhteydessä.
Säteri lopetti noin 11.10, koska tunnit Midgårdilla alkoivat 15 minuuttia tavallista myöhemmin ja vastaavasti loppuivat saman verran aiemmin paikasta toiseen siirtymistä varten.
Kävely takaisin keskukseen ja lounaalle.
Lounaan jälkeen menin ATK-luokkaan, mutta ATK-sivari oli lounaalla, eli netti ei ollut päällä, joten menin vähäksi aikaa kämpille.
Kello 13 ensiapuopetus alkoi terveydenhoitajien johdolla. Kuuntelimme ja katselimme kalvoja, sekä yhden videon.
Päivällinen neljältä, tarjolla oli jauhelihakastiketta & spagettia, jälkiruokana joku hedelmähomma.
Sitten kävin hakemassa respasta sivarioppaan, kun olin moisen mennyt kadottamaan ja sitten surffailemaan nettiin tietokoneluokkaan puoleksi tunniksi. Viiden jälkeen kävin lukemassa kanttiinissa Hesarin tärkeimmät palat (sarjakuvat siis) ja otin automaatista 0,5 litran Hartwall Novelle -pullon saunajuomaksi (kanttiinista saatavia 0,35 l virvoitusjuomapulloja hinta/määräsuhteeltaan parempi). Sitten menin kämpille kirjoittamaan sivaripäiväkirjaa, ja kuuden jälkeen lähdin saunaan, Joona jälleen seuranani.
Tällä kertaa sauna oli hieman liian kuuma (+95 °C), mutta kyllä siellä silti aika pitkään tuli viihdyttyä. Saunassa oli sama porukka kuin tiistaina. Iltapala oli juuri avautunut kun menin sinne. Söin sämpylän ja omenan, join pari lasillista maitoa ja teekupillisen.
Sitten menin kämpille juomaan Novellea ja pakkaamaan reppua viikonloppua varten. Soittelin veljilleni ja Oton kanssa sovin tapaamisesta seuraavana päivänä Hesassa. Yhdeksän jälkeen siivoilin kaappiani ja pakkailin tavaroita. Oleskelua ja keskustelua kämppäkaverien kanssa. Sängyssä olin yhdentoista jälkeen.

19.11. PERJANTAI: Viikonloppulomille

7.05 heräsin, aamupesin. Olin ilmeisesti hieman ärtynyt yhä vain koisiviin kämppätovereihini koska aamupalalle lähtiessäni laitoin valot päälle huoneeseen saadakseni muihin eloa. Aamupalalla söin itselleni standardit kaksi leipää, murot ja join maitoa & appelsiinimehua.
Kahdeksan jälkeen palasin siivoamaan huoneen (imuroin, pyyhin vähän pölyjä) unikekojen ollessa aamupalalla. Unikeot tulivat aamupalalta, puoli yhdeksältä siivooja tuli tekemään kämppätarkastuksen, ja huoneemme läpäisi sen. Otimme laukkumme mukaan ja lähdimme sikalaan Leif Malmbergin luennolle.
Selvisi että hän on Porvoon poliisista, ja hänen luentonsa pääteesit olivat "ei huumeille" ja "poliisi on sivarin paras ystävä". Arvuutteli itsekin että osoittiko joku tervettä logiikkaa vai huumorintajua laittaessaan hänen luentonsa koulutusjakson ensimmäiselle viikolle juuri ennen viikonloppulomalle lähtöä.
Kertoili ensimmäisellä tunnilla huumeista ja niiden aiheuttamasta rikollisuudesta. Toisen tunnin teema jäi vähän epäselväksi, mutta kaipa se seikka tuli selväksi, että poliisi on sivarin paras ystävä.
Luento loppui 10:45, ja sitten vain odottamaan bussia. Ensimmäisenä tuli tilausbussi, joka kulki välin Helsinki - Lapinjärvi pysähtymättä, ja toinen oli vakiovuoro Inkeroisista Helsinkiin. Itse mahduin vielä nippa nappa nopeampaan tilausbussiin, mutta osa joutui menemään Inkeroisten autoon. Alkumatkasta torkahtelin bussissa, mutta suurimman osan ajasta katselin maisemia ja mietiskelin niitä näitä. Puoli yhden aikaan kuski ilmoitti: "päätepysäkki", ja pysähdyimme melkein eduskuntatalon eteen.
Vietettyäni nelisen tuntia kaupungilla yhytin töistä palaavan veljeni, Oton, jonka kanssa siirryimme Lauttasaareen.

20.-21.11. LAUNTAI&SUNNUNTAI: Viikonloppu Helsingissä, sunnuntai-iltana paluu Lapinjärvelle

Viikonloppu meni rattoisasti osin molempien veljieni seurassa aterioiden ja kaikenlaista puuhaillen.
Lauantaina kävin ostamassa muutamia tarpeita "keskuselämää"; suihkugeelin (LKK:n suihkuissa ei ollut omia saippuoita), lähdevesipullon (voipi sivarissa täyttää kraanasta ja pitää kylmässä jääkaapissa) ja laastaripakkauksen pikku vammojen varalta.
Myöhemmin ostin Akateemisesta kirjakaupasta Lord of Misrule-nimisen kirjan eli Christopher Leen omaelämänkerran. Tuosta neljäsataa sivuisesta kirjasta riitti minulle lukemista reiluksi viikoksi.
 
Sunnuntaina iltaseitsemän jälkeen aloin pakata tavaroitani, ja kahdeksan jälkeen suuntasin kaupungin keskustaan. Odottelin linja-autoa asemalla pelottavan näköisten varusmiesten joukossa. Bussi lähti 21.14 täynnä sivareita, varusmiehiä bussissa oli vajaat kymmenen. Matka meni niitä näitä tehden ja ajatellen, osin muiden sivarien ja sotilaspoikien leppoista rupattelua kuunnellen.
Hieman ennen puolta yhtätoista aloin tutkia bussin ikkunasta maita ja mantuja, ettemme ajaisi ohi pysäkkimme, mutta kyllä joku tietäväinen painoi stop-nappia oikeassa paikassa.
Sitten oli edessä kävely koivukujaa pitkin; ei niin raskas kuin viikkoa aiemmin, koska ei ollut raskasta vaatekassia mukana, vain reppu.
Perillä D-talolla purin tavarani ja söin iltapalaksi Oton luota ottamani banaanin ja join vettä. Katselin hieman Sormuksen ritareita televisiosta (jonkin verran oli kerännyt "vakiyleisöä"), ja laitoin pään tyynylle kymmentä vajaa puolenyön.