Kirja alkaa lupaavasti Jörn Donnerin marssiessa muiden asevelvollisten mukana Dragsvikin varuskuntaan. Toisin kuin muut, Donner ei ole tullut jäädäkseen. Donner kertoo lyhyesti siviilipalvelushakemustaan seuraavista kuulusteluista ja sen aikana ja jälkeen mielessään liikkuvista asioista.
Siirrytään Poriin, jonne hänet ilmeisesti on määrätty palvelustaan suorittamaan Porin yleiseen sairaalaan. Terveenä sairaalaan. Nykyään sairaala tunnetaan Satakunnan keskussairaalana.
Donner kertoo vajaan parin sivun verran työtehtävistään, ja puhkeaa sitten syvälliseen vuodatukseen palveluksensa turhuudesta ja tarpeettomuudesta.
Loppukirja poukkoilee Donnerin kertoessa välillä palveluksestaan ja vapaa-ajastaan Porissa. Välillä useamman sivun välillä ei tapahdu juuri mitään, kun Donner ryhtyy lennokkaasti kuvailemaan jonkin asian hänessä nostattamia tunteita. Oli kyse sitten suomenruotsalaisena elosta, sairaalassa näkemiensä ihmiskohtaloiden aiheuttamista tunteista tai muista asioista, esim. vaikkapa kirjakaupan ikkunassa näkemänsä muotokuvan elävästä esikuvasta, josta Donner kertoo kolmisen sivun verran.
Kirjan synnyttäneestä aiheesta, eli siviilipalveluksesta, kirjoittaa Donner vähemmän kuin toivoin ja oletin. Työtehtäviänsä hän kuvaa lyhyesti, välillä hän kertoo sairaalassa näkemistään ihmisistä ja asioista ja niiden hänessä nostattamista ajatuksista ja tunteista.
Kirjansa lopussa Jörn Donner palaa kirjan alkuun mietteissään asevelvollisuudesta. Hän puhuu tuhanteen kertaan kirjan ilmestymisenkin jälkeen toistetuista nuhteluista kiittämättömille nuorille, jotka eivät osat arvostaa vanhojen puolestaan tekemiä uhrauksia.
 
Lisäarvoa kirja tuo minulle porilaisena ja samaisessa sairaalassa siviilipalvelustani suorittavana. Omat työtehtäväni ovat tosin rajoittuneet yhteen paikkaan, sairaskertomusarkistoon, kun Donnerin työtehtävät olivat paljon sekalaisemmat.
 
Muihinkin porilaisiin ja etenkin samaisessa sairaalassa työskenteleviin kirja todennäköisesti vetoaa tavallista enemmän. Siviilipalvelusmiehiäkin saattaa kiinnostaa Donnerin melkein 50 vuotta sitten suorittama siviilipalvelus. Donnerin palveluksen ajankohta jää epäselväksi kirjasta, sen lopussa on merkintä 'Pori, marraskuu 1959 - elokuu 1960', joka ei kata koko silloista 480 päivän siviilipalvelusta.
 
Kirja nosti minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Varsinaisesta palveluksestaan Donner kirjoittaa kirjassa suhteellisen vähän, mutta useat sivutarinat ja Donnerin ajatukset sivuavat tätä tavalla tai toisella, käsitellen mm. isänmaallisuutta ja selvittäen syitä ja tekijöitä, joiden vuoksi Donner siviilipalvelukseen hakeutui asepalveluksen sijasta.
Joka tapauksessa Terveenä sairaalassa oli kiinnostava ja rikastava lukuelämys ja jos kirjasta otettaisiin uusintapainos, ostaisin sen varmastikin omaan kirjahyllyyni. (lukemani kappale lainassa kirjastosta)
 
 
Tatu Hyvärinen, 27.2.2005